1990-luvulla EU:hun liittyminen tuotti pulmia maanvilijelijöille. Tämä johti Maaseudun tukihenkilöverkon syntymiseen.
Suomesta tulee Euroopan unionin jäsen 1995. Jäsenyys vaikuttaa voimakkaasti etenkin maaseudun ihmisten elämään. Maatalouspolitiikka muuttuu kansallisesta ylikansalliseksi. Ihmiset pelkäävät, että sukupolvelta toiselle jatkuneet perinteet katkeavat, koska maaseutu muuttuu nopeasti ja rajusti.
Maatalous pakotetaan teknistymään ja koneellistumaan, pientilat harvenevat. Se johtaa sosiaalisten verkostojen murenemiseen. Auli Sulin kirjoittaa historiikissaan Maaseudun tukihenkilöverkko (2001) näin: ”Perinteiset sosiaaliset suhteet eivät korvaudu moderneilla ihmissuhdeverkostoilla maaseudulla niin helposti kuin kaupungeissa: työtovereita ei ole, matkat ja ammatin eristyneisyys vaikuttavat.”
Suomessa aletaan julkisesti puhua maatalousyrittäjien henkisestä hyvinvoinnista. Aiemminkin on puhuttu ”henkisestä työsuojelusta”, siis psyykkisistä tukitoimista. Nyt huomataan, että ne pitää suunnata myös maaseudun ihmisille.
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK toimii kokoavana voimana. Sen sosiaalipoliittinen valiokunta kutsuu 28.8.1996 koolle kokouksen, jossa on aiheeseen perehtyneitä ammattilaisia.
Mukana ovat:
- Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK
- Maa- ja kotitalousnaiset
- Maatalousyrittäjien eläkelaitos Mela
- Maaseudun sivistysliitto
- Kirkon Diakonia- ja Yhteiskuntatyön keskus
- Suomen Mielenterveysseura.
Ne päättävät perustaa Maaseudun tukihenkilöverkon. Verkostoa koordinoi Mela vuoteen 1999 saakka, jolloin hallinto siirtyy MTK:lle. Ensimmäiset tukihenkilöt koulutetaan Suomen Mielenterveysseuran koulutuspaketin mukaisesti. Mukaan saadaan innostuneita vapaaehtoisia, jotka antavat palautetta ja kehittävät työtä. Tukihenkilöksi hakeutuu yleisimmin keski-iän ylittänyt nainen, jolla on taustaa maatalousyrittäjänä. Media kirjoittaa verkon toiminnasta paljon, tukihenkilöitä haastatellaan lehtiin, radioon ja televisioon.
”Atk tulee tiloille”, otsikoissa sanotaan. Maatalous muuttuu ja koneellistuu. EU-tukien hakeminen on byrokraattista ja vaatii paneutumista. Samaan aikaan maaseudun työvoima vähenee: sitä ei ole enää monessa sukupolvessa, vaan emäntä ja isäntä joutuvat tekemään yhä enemmän töitä itse.
Pilke säilyy silmäkulmassa. Pohjois-Karjalasta kotoisin oleva, nimettömäksi jäänyt tukihenkilö laatii humoristiset ”rinnallakulkijan tirektiivit”:
”Anna omastas, tarjoo tarpeen tullen olokapiä. Ja kato kummoo, siitä siullennii hyvä olo jiä.”
Vuosituhat lähestyy loppuaan ja aletaan puhua milleniumista, 2000-luvusta. Suomalaiset odottavat, että vähintäänkin tietokoneet ja puhelimet sekoavat, kun uusi vuosituhat vaihtuu.
Maaseudun tukihenkilöverkko täyttää tänä vuonna 25 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi julkaisemme 25 tarinaa verkon taipaleelta.
