Koronakriisin rajoitteet fyysisten sosiaalisten kontaktien suhteen asettuivat toden teolla voimaan noin kuukausi sitten. Koulut suljettiin, ja ihmisiä kehotettiin välttämään kokoontumisia ja pysymään kotona. Ensimmäisiä asioita, joista eristymisen alkaessa heräsin itse huolestumaan, olivat nuoret. Ankeuttaako kotipiiriin suljettu elämä nuorten elämän liian rankasti? Malttavatko nuoret pitää kiinni rajoituksista? Miten ihmeessä nuoret selviävät, kun eivät pääse tekemään sitä, mikä nuoruudessa on tärkeämpää kuin koskaan: viettämään aikaa kavereiden kanssa? Miten perheet selviävät niissä taistoissa ja tunneaallokoissa, joita tästä seuraa?
Mieleeni palasi kokemuksia oman nuoruuteni ajalta pakon edessä kotona vietetyistä ajoista. Joku sai kotiaresti kuukausikaupalla, kun joutui poliisien kanssa tekemisiin. Se oli kamalin rangaistus, mitä kuvitella saattoi. Toinen joutui viettämään hiljaiseloa lähiomaisen kuoltua. Joku sairastui pitkäksi aikaa. Eristys tuntui rangaistukselta muun surun ja huolen päälle. Tapahtui mitä tahansa, tärkeintä maailmassa oli päästä kavereiden kanssa jatkamaan omaa elämää kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kun se estyi, oli vastoinkäymisistä vaikea selvitä.
Perusasia ei ole muuttunut: nuori tarvitsee elämäänsä toisia nuoria. Eristyksiin joutuneen nykynuorten tilanne ei kuitenkaan ole yhtä ankea, kuin se on ollut aiemmin. On internet ja koko siellä aukeava sosiaalisen elämän, virikkeiden ja viihteen maailma. Nuoret ovat internetissä kuin kotonaan, ja osaavat hyödyntää sen mahdollisuuksia loputtomilla, luovilla tavoilla. Paitsi yhdessä oleilu, juttelu ja viestittely, myös pelaaminen ja harrastaminen onnistuvat netin välityksellä. Mahdollisuudet ovat melkein rajattomat, ja nyt jos koskaan niitä voi oppia hyödyntämään entistä monipuolisemmin. Esimerkiksi tanssitunnin sijaan voi tanssia kotona opastetusti. Myös muuta liikuntaa voi harrastaa ohjatusti, yksin tai porukassa. Joukkuepelien puuttumista netti ei voi mitenkään korvata, mutta yhteisiä treenejä ja tapaamisia joukkueen kanssa voi silti järjestää ja näin on tehtykin.
Nuori tarvitsee yksityisyyttä ja omaa tilaa, myös koronakriisin ajassa. Tässä suhteessa maaseudun nuoret saattavat olla kaupungin nuoria paremmassa asemassa. Maalla asutaan kaupunkia väljemmin. Monilla on tilaa liikkua oman kodin sisällä rauhassa, löytyy oma huone, oma soppi, tai jopa oma kerros, johon vetäytyä. Kodin välittömässä läheisyydessä on tilaa liikkua rauhassa, kun ihmiset asuvat väljästi. On piharakennuksia ja rantasaunoja, joissa olla. Olennaista nuorelle on saada säädellä sitä, kuinka paljon on tekemisissä perheen kanssa, kuinka paljon viettää omaa, yksityistä aikaa omine ja kavereiden kanssa jaettuine juttuineen. Aikuisten on tärkeää ymmärtää tämä oman tilan ja yhdessäolon tarpeen vaihtelu.
Poikkeusoloissa tarvitaan joustavuutta ja kestävyyttä. Sitä lisää, jos on aiemminkin kohdannut hankaluuksia ja on joutunut kasvattamaan keinoja sopeutua niihin. Maaseudun nuorille poikkeustilanne ei ole läpeensä outo. Etenkin syrjäseuduilla kasvaneille liikkumisrajoitukset ovat olleet todellisuutta läpi elämän. Kavereiden luokse pääsy on normaalioloissakin riippuvaista läheisten mahdollisuuksista ja halusta kuljettaa nuoria, kun joukkoliikennettä ei ole. Maalla taajamien ulkopuolella et pääse minnekään ilman kyytiä. Harvalla nuorella kuljetuspalveluja on koko ajan tarjolla ja esimerkiksi harrastukset on pakko sopeuttaa siihen, mihin vanhempien on mahdollista sitoutua. Jäähallit, jalkapallokentät, tanssistudiot, kuntosalit, sirkuskoulut tai partio eivät ole käden ulottuvilla itsestään selvästi. Kaupunkitilat, joissa nuoret viettävät aikaa, kuten ostarit, kahvilat ja puistot, eivät ole normaalistikaan maalla asuvien nuorten ulottuvilla, joten kokoontumisrajoitukset eivät haittaa. Voi siis olla, ettei koronatodellisuus merkitse maaseudun nuorille niin suurta muutosta, kuin mitä kaupunkien nuorille. Ja toisaalta, heti ikärajojen salliessa ja usein vähän ennenkin sitä, nuorille ilmestyy maalla mopoja, moottoripyöriä, pyöriä, mopoautoja, peltoautoja ja motocross-pyöriä. Liikkuminen muuttuu niillä itsenäiseksi.
Maaseudulla harrastukset on pakko sopeuttaa siihen, mitä löytyy riittävän läheltä, ja mikä on mahdollista. Niinpä maalla pidetään eläimiä, ja harrastetaan esimerkiksi ratsastusta, partiota, musiikkia ja monia erilaisia liikuntalajeja, jotka eivät vaadi erityisiä tiloja ja olosuhteita. Harrastusmahdollisuuksia järjestetään yhteistyössä esimerkiksi työväenopistojen kanssa, sen mukaan mihin on tarvetta ja vetäjiä. Maaseudulla on myös totuttu tekemään itse. Jos harrastusolosuhde puuttuu, se saatetaan rakentaa. Kylien seurojen- ja työväentaloilla järjestetään normaalioloissa monenlaista toimintaa talkoovoimin. Tämä keksiminen ja itse tekemisen kulttuuri saattaa nyt auttaa monissa kylissä.
Ja onhan maaseudun nuorilla lähiluonto! Pihat ja puutarhat. Metsät, pellot, järvet. Kun arjessa harrastukset vievät aikaa, saattaa poikkeusoloissa löytää uudella tavalla ne mahdollisuudet, mitä läpiympäristö tarjoaa. Tarinoita kuulee siitä, miten nuoret ovat aktivoituneet kalastamaan tai viljelemään yrttejä myyntiin; rakentamaan itse tai aikuisten avulla seikkailuratoja tai skeittiramppeja. Vain mielikuvitus on rajana.
Korona-ajasta on tulossa yhteinen kokemus, johon liittyviä muistoja nyt elossa olevat sukupolvet jakavat vielä elämänsä loppuun asti. Muistellaan, missä silloin asuttiin ja elettiin, minkä ikäisiä oltiin, ja kenen kanssa eristyminen jaettiin. Jotta nuorelle jäävä muisto tästä ajasta olisi mahdollisimman positiivinen, kannattaa jokaisesta päivästä tehdä paras mahdollinen. Tilannetta voi katsoa mahdollisuuksien kautta: mitä voin tehdä nyt sellaista, jota normiarjessa en ehdi? Voisinko oppia jonkun uuden taidon, tai löytää uuden, innostavan harrastuksen? Mihin voisin perehtyä tai tutustua? Niinkin voi olla, että paljon aikaa perheen kanssa viettäessä välit lähenevät, ja tutuista ihmisistä löytyy uusia, mukavia puolia.
Ohjeita koronapäiviin:
– Ota päivä kerrallaan.
– Mieti, miten tehdä juuri tästä päivästä hyvä päivä.
– Kiukku ja turhautuminen kuuluvat asiaan – ei tarvitse olla positiivinen.
– Voit opetalla uusia tapoja olla yhdessä.
– Voit myös opetella uusia taitoja ja tehdä asioita, joille ei ole ollut aikaa: kirjoittaa, ommella, ratsastaa, harrastaa liikuntaa, rakentaa, tarkkailla lintuja, lukea kirjoja.
– Netistä löytyy loputtomasti hyviä vinkkejä siitä, miten muut ovat saaneet aikansa kulumaan ja koulupäivät sujumaan.
– Unelmoi tulevaisuuden unelmat nyt, rakenna pilvilinnoja, haaveile.
– Anna aikaa läheisille ja tärkeille ihmisille, puhu pitkiä puheluita, viestittele, lähetä postia.
– Muista, tämä aika on ohi ennen kuin huomaatkaan.
– Keskustele huolistasi turvallisen aikuisen kanssa.
Jos kuitenkin korona-arki alkaa sävyttyä yksinäisyydellä, ahdistuksella, masennuksella ja voimattomuudella, on syytä hakea keskusteluapua. Kaikkien mahdollisuudet selvitä korona-arjesta eivät ole hyvät, siihen vaikuttavat sekä aiemmat elämänkokemukset että esimerkiksi perhetilanne. Apua kannattaa hakea nopeasti ja matalalla kynnyksellä, etteivät ongelmat pahene.
– Koulupsykologien, -terveydenhoitajien ja -kuraattorien palvelut ovat tarjolla myös etänä, tukeudu niihin heti tarvittaessa
– Nuorten mielenterveystalo on luotettava ja asiantunteva nettisivusto, josta voit saada apua moniin erilaisiin vaikeuksiin: https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/ Voit vastata itsearviointikyselyyn, saada tietoa erilaisista mielenterveyden pulmista ja esimerkiksi osallistua oma-apuohjelmaan kriisistä selviytymiseen. Löydät myös tiedot lähellä sinua olevista auttavista tahoista.
– Muita valtakunnallisia palveluja ovat esimerkiksi nuortennetti https://www.nuortennetti.fi/ ja Lasten ja nuorten ilmainen, päivystävä puhelin p. 116111, https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ .
Myös Maaseudun tukihenkilöverkon tukihenkilöt ovat valmiina kuuntelemaan ja keskustelemaan, otathan rohkeasti yhteyttä! Meidät löydät www.tukihenkilo.fi -sivustolta. Raitti -maaseudun tukipuhelin päivystää joka päivä klo 18-22 maksuttomassa numerossa 0800-92550.
Riitta Ylikomi
psykologi
Tämä kirjoitus on osa Maaseudun tukihenkilöverkon juttusarjaa, jota julkaistaan kevään aikana. Seuraava osa ilmestyy 12.5. ja siinä tarkastellaan koronapandemiaa perheiden näkökulmasta – olethan siis jälleen kuulolla!
