Vertaiskohtaaminen voi kohottaa toisen ihmisen ihmisarvoa, pitkän uran mielenterveystyön parissa tehnyt Veli Kaukkila sanoo. Tämä luo toivoa, joka auttaa yli vaikeuksien.
”Toivoa ei voi kaataa niin kuin vettä lasiin toiselle ihmiselle, vaan se syntyy arvostavassa vuorovaikutuksessa. Kun auttaja uskoo tuettavansa selviytymiseen silloinkin, kun ihminen ei itse usko, se luo toivoa”, Veli Kaukkila tiivistää vertaistuen ydintä. Hän on Mieli ry:n tukihenkilötoiminnan suunnittelija, joka on ollut mukana Maaseudun tukihenkilöverkossa sen alkuvaiheista lähtien.
Hän on toiminut tukihenkilöverkon ohjausryhmässä ja toiminut Tukinetin tukihenkilöiden kouluttajana ja neuvonantajana.
Millainen on hänen filosofiansa vertaistukitoiminnasta?
Vertaistukihenkilö ei asetu murheissaan olevan ihmisen yläpuolelle ammattiauttajan rooliin, vaan samalle tasolle, Kaukkila selittää. Vertaistuen tarjoajat ovat tavallisia ihmisiä, joilla on elämänkokemusta ja Tukihenkilöverkon tarjoama koulutus. Monet ovat itse selvinneet jostakin menetyksestä ja osaavat lohduttaa omasta kokemuksestaan käsin.
”Elämässä tapahtuu kamalia asioita. Kun elämä on pettänyt, luottamuksen rakentaminen voi kestää kauan. Mutta kun se rakennetaan uudelleen, ihminen jaksaa taas. Jokaisen syvin tarve on tulla nähdyksi, kuulluksi ja kriisissä autetuksi. Sitä vertaistuki voi tarjota.”
Toiminta auttaa paranemaan
Kaukkilan mielestä puhuminen on olennainen osa hyvää kohtaamista.
”On mielenkiintoista, että sanaa puhuminen käytetään myös digitaalisen auttamisen yhteydessä, vaikka teksti olisikin kirjoitettua, kuten Tukinetissä. Kirjoitan tukea kaipaavalle ihmiselle esimerkiksi näin: ’puhuit edellisessä viestissäsi yksinäisyydestä’.”
Virtuaalisessa kohtaamisessa pätevät hänen mukaansa samat säännöt kuin tosielämässäkin: halu tulla kohdatuksi ihmisenä. Tukinetin verkkopalvelussa kuka tahansa voi saada sekä henkilökohtaista että ryhmän avulla tapahtuvaa tukea, joko viiveellä tai reaaliajassa. Palvelua käytetään anonyymisti eli käytännössä henkilö luo itselleen nimimerkin. Ihmiseltä ihmiselle -tukisuhde luodaan avun tarvitsijan ja maaseudun tukihenkilön välille verkon välityksellä. Lisäksi Maaseudun tukihenkilöverkko järjestää ryhmächatteja eri teemoista. Välillä keskustelua ohjaavat ammattilaiset kuten psykoterapeutit.
”Digitaalinen vuorovaikutus on nuorelle sukupolvelle luontaisempaa kuin minun ikäisilleni. Syvimmätkin tunnot voi heittää nopeammin framille, ei tarvitse tunnustella yhtä paljon kuin kasvotusten tapahtuvassa kohtaamisessa”, Tukinetin kehittämistyössä mukana ollut Kaukkila sanoo.
Puhumisen kynnys on madaltunut ja mielenterveyden haasteista saa kertoa nykyisin aiempaa avoimemmin. Samanaikaisesti maaseudun ihmisellä on tarve löytää myös käytännön ratkaisuja, Kaukkila sanoo.
”Maaseudulla on selvitty katovuosista ja sotavuosista tekemällä työtä. Ei yksikään isäntä ja emäntä ole pärjännyt Suomessa pelkästään sillä, että puhuisi aamusta iltaan miettien miltä musta tuntuu”, Kaukkila kärjistää hymyillen.
Hänen mukaansa käytännön toimintakin voi olla terapeuttista.
”Hyvä esimerkki on perunkirjoitusten jälkeen tehtävä kuolinpesän tyhjentäminen. Samalla kun perikunta laittaa vainajan tavaroita järjestykseen, he laittavat omia ajatuksiaan järjestykseen.”
Maaseudulla asuminen on ollut koronan aikaan etuoikeus, hän sanoo.
”Olemme täällä maalla onnekkaita: ei ole vaihtelun puutetta, luonto on aina lähellä, voi haravoida, tehdä klapeja tai tehdä pihatöitä”, Laitilassa asuva Kaukkila sanoo.
Hänen mukaansa maaseutuelämän käytännönläheisyydellä on kaksi puolta. Siinä missä palkansaaja voisi mennä hakemaan sairaslomaa ollessaan masentunut ja uupunut, esimerkiksi karjatila on pakko hoitaa, oli olo millainen hyvänsä.
”Toisaalta tekeminen tuo tervettä, fyysistä väsymystä, joka auttaa selviämään henkisestä kriisistä. Toisaalta se voi johtaa siihen, että uupumus pääsee kehittymään liian pitkälle.”
Sen vuoksi olisi hyvä pyytää apua ajoissa, ennen kuin väsymys kehittyy liian pitkälle. Äkillisiin elämänmullistuksiin voikin pyytää apua maaseudun tukihenkilöistä koostuvalta Jelppi-ryhmältä. Se tulee apua tarvitsevan ihmisen kotiin ja auttaa esimerkiksi kotiaskareiden kanssa, jos omat voimat ovat vähissä.
”Vertaistukihenkilöön kannattaa ottaa yhteyttä. Hän tietää, millaisia haasteita elämässä voi tulla eikä hän yritä tietää paremmin. Vertaisuudessa on se etu, että sillat on rakennettu valmiiksi.”
Maaseudun tukihenkilöverkko täyttää tänä vuonna 25 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi julkaisemme 25 tarinaa verkon taipaleelta.
