Kesäinen viikonloppu yhdessä keskisuuressa suomalaisessa puoluekokouksessa on takana ja keskikesän juhla häämöttää ensi viikonloppuna. Ajatukset juoksevat monissa kohtaamisissa ja kokouksen keskusteluissa. Maalaan asioita mielessäni suomalaiseen kulttuuriin ja miten asiat iskostuvat meihin maaseudun ihmisiin.
Kesäkuu on myös Pride-kuukausi ja päivittäin nousevat esiin sanat yhdenvertaisuus, ihmisten keskinäinen tasa-arvo, kunnioitus ja ihmisoikeudet. Sanat herättävät meissä jokaisessa tuntemuksia, kun niihin rauhassa pysähdymme. Kannustankin jokaista meistä pysähtymään ja tutkiskelemaan, mitä ne minulle itselleni ja lähipiirilleni tarkoittavat. Onko joku asia, mitä en ymmärrä, tarvitsenko johonkin itselleni lisätukea tai ehkä on vaan tarve reflektoida asiaa toisten ihmisten kanssa. Tärkeää on myös tunnistaa, tarvitseeko minun itseni muuttaa käsityksiäni jostain tai ehkä jopa omaa käytöstäni. Lopulta kysymys on vain itseni ja kanssaihmisten arvostamisesta.
No, miten tämä liittyy esimerkiksi Maaseudun tukihenkilöverkkoon, jonka ohjausryhmässä minulla on kunnia olla edustamassa maaseudulla asuvia ja yrittäviä henkilöitä? Me maaseudun ihmiset erityisesti elämme vuodenaikojen mukaan yhdessä luonnon kanssa. Meille kaikki värit ja sen sävyt ovat kaikessa loistossaan arkipäivää. Joskus jopa saamme nauttia sateenkaaren kauniista väreistä.
Silti me kipuilemme monien asioiden kanssa. Minäkin myönnän, että nyt, kun olen muutaman vuoden asunut työni vuoksi keskellä urbaania kanta-Helsinkiä huomaan täällä ympärilläni asioita, mitkä kotona maaseudulla jäävät huomaamatta kaiken kiireen keskellä. Se jopa hieman naurattaa itseäni. Vanha sanonta, että tarvitsee mennä kauas nähdäkseen lähelle pitää paikkansa.
Ja joskus tarvitsemme kaiken tämän huomioidaksemme toista keskustelijaa ja rinnalla kulkijaa. Maaseudun tukihenkilöverkko ja monet muut toimijamme voivat olla juuri se Sinun rinnalla kulkijasi. ”Mitä sinulle kuuluu?” on kysymys, joka pitäisi useammin esittää, ja samalla kysyttäessä on varauduttava myös kuulemaan se vastaus. Aina ei tarvitse olla valtava kriisi, jotta asioista voi keskustella jonkun täysin ulkopuolisenkin kanssa. Eikä myöskään unohdeta Maaseudun terveys- ja lomahuollon tuettuja lomia. Kuten sanoin, pieni irtiotto arjesta saattaa auttaa taas näkemään siihen lähelle.
Annetaan kaikille mahdollisuus olla oma itsensä ja kunnioitetaan toinen toisiamme aivan kuten kunnioitamme luontoa ja kaikkea sen arvaamattomuutta, johon olemme vuosisatojen aikana sopeutuneet.
Nautitaan Suomen kesästä ja sen väreistä. Toivotan kaikille hyvää juhannusta!
Matti Rehula
Kirjoittaja toimii Maaseudun tukihenkilöverkon ohjausryhmässä Maaseudun Sivistysliiton MSLn edustajana, työskentelee Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitossa asiantuntijana ja maa-, metsä ja hevostalousyrittäjänä Satakunnassa. Hän joka solullaan elää ja hengittää suomalaista maaseutua.
