Vapaaehtoistoiminnan polkuni alkoi jo kuusivuotiaana, kun sisareni kanssa päätimme vierailla lähellämme asuvan iäkkään pariskunnan luona. Se hetki oli meille molemmille merkityksellinen: me saimme hyvää mieltä heidän seurastaan ja he taas iloitsivat lapsenmielisyydestämme. Toivottavasti tuon lasten riemun ansiosta he tunsivat itsensä vähemmän yksinäisiksi. Tästä alkoi matkani vapaaehtoistoiminnan parissa – se tuli elämääni jäädäkseen.
Vapaaehtoistoiminnassa on jotain erityistä. Se luo yhteisöllisyyden tunnetta, kun saa kokea kuuluvansa johonkin ryhmään ja tuntee itsensä arvostetuksi. Me kaikki kaipaamme tämäntyyppistä tuntemusta: tietoa siitä, että olemme tärkeitä jollekin. Viimeisimmässä vapaaehtoistehtävässäni olen päässyt syventämään osaamistani ja oppimaan uusia asioita, kuten kirjanpitoa ja tiliöintiä. Vapaaehtoistoiminta tarjoaa paitsi mahdollisuuden itsensä kehittämiseen myös merkityksellisen tekemisen tunteen, joka rikastuttaa elämäämme.
Vapaaehtoistoiminnan vaikutuksia on tutkittu jo parin vuosikymmenen ajan. Tämän vuoden toukokuussa Kansalaisareena, Kirkkohallitus ja Sivis julkaisivat tuoreimmat tutkimustulokset, joiden mukaan peräti 43 % suomalaisista on osallistunut vapaaehtoistoimintaan viimeisen vuoden aikana. Keskimäärin he ovat sitoutuneet toimintaan 17,5 tuntia kuukaudessa. Tämä kertoo siitä, että vapaaehtoistyölle on todellista tarvetta ja että yhä useammat ihmiset ymmärtävät sen merkityksen – niin itselleen kuin laajemmalle yhteisölle.
Vapaaehtoistoiminta lisää paitsi kohteidensa, myös tekijöidensä, yhteisöjen ja koko yhteiskunnan hyvinvointia. Vaikka vapaaehtoistoiminta tuottaa tekijälleen monia hyvinvointivaikutuksia, saattaa se myös kuormittaa. Etenkin luottovapaaehtoisille voi kertyä paljon tekemistä ja vastuuta. Vastuutehtävät usein kasautuvat yksittäisille henkilöille, ja pienissä organisaatioissa ei aina ole palkattua henkilökuntaa tukemaan tehtävien jakautumisessa tasapuolisesti. Siksi on tärkeää, että vapaaehtoisten hyvinvoinnista huolehditaan. Vapaaehtoisten hyvinvoinnin tulee olla kantava periaate, jonka pohjalle vapaaehtoistoimintaa rakennetaan.
Vapaaehtoisten kansainvälinen juhlapäivä on 5.12., jolloin kiitetään ja huomioidaan erityisesti vapaaehtoisia ja heidän tekemäänsä työtä. Kiittäminen ja palkitseminen ovat keinoja ylläpitää ja vahvistaa vapaaehtoisten motivaatiota osoittamalla arvostusta heidän tekemälleen työlle.
Tutkimustulokset rohkaisevat meitä kaikkia osallistumaan ja antamaan panoksemme. Vapaaehtoistoiminta ei ainoastaan rakenna vahvempaa yhteisöä, vaan se myös rikastuttaa omaa elämäämme ja voi luoda ystävyyksiä, jotka kestävät. Liity mukaan ja koe vapaaehtoisuuden voima – se on elämäntapa, joka varmasti koukuttaa!
Irene Nummela
asiantuntija
Kirkkohallitus
Kirjoittaja toimii Maaseudun tukihenkilöverkon ohjausryhmässä Kirkkohallituksen edustajana, jossa työskentelee diakonian ja vapaaehtoistoiminnan asiantuntijana. Vapaa-ajan täyttävät lapsenlapset ja Arttu-hevonen sekä erilaiset vapaaehtoistehtävät.
