Mitä luulet, olisiko ollut mahdollista, että Suomen tunnetuin juoksija Paavo Nurmi olisi juossut joka kerta yhtä lujaa? Tai olisiko hän voinut parantaa tulostaan päivittäin? Tuskinpa olisi, eikä se varmasti ollut edes tavoite. Kilpaurheilija antaa kaikkensa vain hyvin harvoin. Muutoin suoritukset loppuisivat lyhyeen.
Dosentti Juha T. Hakala on luonut käsitteen nimeltä turmaraja. Turmaraja on sellainen suoritustaso, joka riittää arkityössä. Jos mennään sen alle, siis tehdään työt huonommin, seuraa ongelmia. Mutta paremminkaan ei kannata tehdä.
Sen sijaan yleensä ajattelemme, että työt on tehtävä niin hyvin kuin voi, sadan prosentin suoritustasolla. Jaksatko sellaista työuran loppuun saakka? Täytyy ottaa oppia Paavo Nurmesta ja muista urheilijoista: huippuvetojen pitää olla harvoja tilanteita varten. Muuten tulee stoppi ennen pitkää ja työura katkeaa kenties kokonaan, kun henkiset voimavarat tai fyysinen kestävyys on käytetty ennenaikaisesti loppuun.
Missä turmaraja sitten kulkee? Sen voi oppia aikaa myöten vertaamalla muiden töihin. Eivät ne naapureiden tai kollegoiden hommat aina niin laadukkaita ole. Useimmiten kahdeksankymmenen prosentin suoritustaso on aivan ok. Huippusuoritteet säästetään todellisiin tarpeisiin.
Teoriassa idea on helppo hyväksyä. Ehkä hankalampaa on henkinen oppiminen siihen, että vähemmän onkin enemmän. Turmarajalla eli juuri hyväksyttävissä olevalla tasolla työskenneltäessä saadaan lopulta enemmän aikaan. Silloin jaksaa työssä ja pysyy paremmin terveenä. Tosipaikan tullen jää vielä kirivaraa ja siihen on voimia. Läheisillekin jää aikaa. Työuran on mahdollista pidentyä.
Meillä kaikilla taitaa olla lähes sisäänrakennettuna ajatus, että työssä pitää tehdä parhaansa. Joskus onkin tilanteita, ettei vähempi riitä, mutta niitä tilanteita on todellisuudessa melko harvoin.
Työn hallinnan tunne menetetään, jos yritetään aina parasta, koska silloin mikään aika ei riitä. Se johtaa lisäajan ottamiseen nukkumisesta, liikunnasta, harrastuksista, läheisiltä. Ehkäpä tästä tulee vitsinäkin kuultu 110-prosenttinen työpanos.
Parempi valtti työssä on iloinen mieli ja joustavuus kuin täydellinen suoritus.
Kari Aikio
Kirjoittaja on MTK Hämeen aluepäällikkö. Hän on kiinnostunut työhyvinvoinnista ja elämisen ilosta. Maatalousyrittäjien parissa työskentely antaa niitä molempia.
