Terveelliset elämäntavat, stressin vähentäminen ja omanarvontunnon säilyttäminen ovat olennaisia selviytymistaitoja, Pirkanmaalla asuva tukihenkilö Topi Jaakonaho sanoo.
”Olen Topi Jaakonaho, asun Pirkanmaalla ja olen toiminut tukihenkilönä vuodesta 1998. Olen siviiliammatiltani metsätyönjohtaja ja maanviljelijä. Lähdin aikanaan mukaan Maaseudun tukihenkilöverkon toimintaan, koska olin huolissani ihmisten jaksamisesta.
Koko kylän tietotoimiston sijasta monen ihmisen on helpompi purkaa huoliaan ventovieraalle. Voisin melkein piirtää kartalle alueen, jonka sisäpuolelta minulle ei soiteta. Kun joku tarvitsee tukihenkilöä, hän soittaa toiselta paikkakunnalta.
Ensimmäiseksi yleensä kyselen ja kartoitan tilannetta. Jos soittajaa on kohdannut shokki, kysyn ensimmäisenä, mitkä asiat on hoidettava kiireellisesti. Onko hoidettavana eläimiä? Pitääkö pihattoon kantaa vettä? Samalla kun osoitan myötätuntoa, autan pitämään mielessä tosiasiat.
Monesti käytännön ongelmien ratkominen vie ajatuksia helpompaan suuntaan. Voin kertoa näkemykseni vaikkapa tekniseen ongelmaan. Me tukihenkilöt emme ole lääkäreitä emmekä anna diagnooseja. Sen sijaan voimme auttaa vähentämään ihmisen stressiä ja parantamaan hänen omanarvontuntoaan. Ne ovat tärkeitä henkiinjäämistaitoja. Opetan niitä toisessakin toimessani, toimin nimittäin maastotaitojen ja henkiinjäämistaitojen kouluttajana. Kursseilla opetan ihmisiä selviämään ulkona luonnossa. Moni periaatteista pätee arkielämässäkin.
Tuottaako nykyinen yhteiskunta ihmisille uupumusta?
Ensimmäiseksi pitää vähentää stressiä, silloin pystyy ajattelemaan selkeästi. Toiseksi pitää säilyttää omanarvontuntonsa. Jos omanarvontuntoa ei ole, joku toinen voi käyttää sinua hyväksi. Jokaisen kannattaisi pohtia omaa itseään ja elää niin kuin itse haluaa. Kovin monet toimivat niin kuin kuvittelevat vanhempiensa toivovan. Kolmantena kehotan muistamaan terveen elämän periaatteet. Pitää huolehtia perusasioista, esimerkiksi nestetasapainosta ja tasaisesta verensokerista.
Olen ollut mukana Maaseudun tukihenkilöverkossa yli 20 vuotta. Olen havainnut muutoksen elämänrytmissä ja kysyn: tuottaako nykyinen yhteiskunta ihmisille uupumusta?
Rahakeskeiset arvot ja lyhytjänteinen elämänrytmi väsyttävät. Näemme ilmastonmuutoksesta, että kulutusta pitää vähentää ja rahakeskeisiä arvoja muuttaa. Voimme oppia pärjäämään vähemmällä. Ihmisen ei tarvitse välttämättä ostaa uusia älylaitteita voidakseen paremmin, kehomme on enemmänkin biologiaa ja kemiaa. Niihin voisi perehtyä enemmän. Mitä jos pidettäisiin perheen kesken perjantai-iltoja, joina ei liikuttaisi autolla mihinkään vaan jaettaisiin läheisyyttä?
Sosiaalisessa mediassa on hyvätkin puolensa, tieto löytyy nopeasti. Mutta jos meinaa väsyä, nopeaa viestimistä olisi hyvä välttää. Matkapuhelimesta voi kytkeä datan pois päältä, silloin netti ei toimi. Voi olla vain hiljaa paikallaan, vaikka lukea kirjaa, mennä luontoon. Maaseudun ihmisille tekisi välillä hyvää olla suorittamatta.
Muistan, miten kävin nuorempana partiossa ja eräs vanhempi tuttava kysyi, mitä te siellä metsässä teette, keräättekö marjoja. Vastasin, että me ollaan vaan. Varsinkin ennen sotaa syntyneille ihmisille se on vieras ajatus.
Leikillisesti olen sanonut, että metsästys oli ainoa syy olla jouten metsässä. Jos ei saanut saalista, sitten oli vain kehno pyyntimies.”
Maaseudun tukihenkilöverkko täyttää tänä vuonna 25 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi julkaisemme 25 tarinaa verkon taipaleelta.
