Heinäkuussa 2013 Maaseudun tukihenkilöverkon toiminta siirtyi osaksi MTLH:n toimintaa. Tukihenkilöverkkohan ei ole rekisteröity yhdistys, vaan hanke, jonka rahoituksen hakee emo-organisaatio. Reilut kymmenen vuotta sitten olimme tulleet silloisen emo-organisaatiomme Maaseudun Sivistysliiton kanssa tilanteeseen, jossa mietimme puolin ja toisin suhteemme jatkoa. Ovatko tavoitteemme ja toiveemme yhteiseltä tulevaisuudelta samat, mitä annettavaa meillä on toisillemme? Olisiko joku muu järjestö Tukihenkilöverkolle luontevampi toimintaympäristö? Itsenäistymistäkin eli rekisteröitymistä omaksi yhdistykseksi sivuttiin, mutta varsin yksimielisesti todettiin, että siihen omat hartiat ovat liian kapeat. MTLH toivotti meidät tervetulleiksi siipiensä suojiin ja tänne olemme kotiutuneet.
Järkiliittohan tämä on ollut. Saimme taustalle toimivan organisaation, jonka kautta toiminnan ensimmäinen edellytys eli rahoituksen saaminen on ollut mahdollista. Koordinaattorilla on tukenaan työyhteisö ja ohjausryhmällä on edelleen oma erityinen roolinsa taustajärjestöjen äänenä ja toiminnan kehittäjänä. Vapaaehtoistoimintaan perustuva Maaseudun tukihenkilöverkko sopii hyvin osaksi MTLH:n toimintaa, joka historiansa alussa keskittyi tarjoamaan tuettuja lomia maaseudulla asuvilla äideille ja lapsille. Vaikka nykyään MTLH tarjoaa tuettuja lomia valtakunnallisesti pienituloisille ihmisille asuinpaikasta riippumatta, on lomavalikoimassa edelleen lomia myös maatalousyrittäjille. Perimmäinen tavoite ja olemassaolon tarkoitus on meillä yhteinen: ihmisten auttaminen, tukeminen ja välittäminen.
Matkan varrella ohjausryhmä ei ole radikaalisti muuttunut. Monet meistä ovat olleet mukana pitkään, jotkut ihan alkuajoista lähtien ja taustaorganisaatiotkin ovat pääosin pysyneet samoina. On toki vaihtuvuuttakin ollut: ohjausryhmässä on jäseniä vaihtunut, koordinaattoreita on ehtinyt olla useampia. Kymmenessä vuodessa ehtii tapahtua monta eläköitymistäkin, mutta toimintaan olemme olleet sitoutuneita.
Kesällä olin Okra-näyttelyssä talkoilemassa omaan tuotannonalaani liittyen Pihvikarjaliiton ja liharotuyhdistysten osastolla. Ehdin käydä pikaisesti moikkaamassa Tukihenkilöverkon nykyistä suunnittelijaa Mia Kalpaa. Ständi oli sisähallissa mukavan ”ottavalla” paikalla, josta se varmasti hyvin bongattiin. Okrassa kävi valtava määrä väkeä, joista varmasti iso osa kiersi myös tuon sisähallin pisteet. Ehkä heistä joku löysi meidät avuksi ja rinnalla kulkijaksi, ehkä joku keksi mahdollisuuden hakea tuetulle lomalle. Vaikuttavuutta on aina vaikea arvioida, mutta koskaan ei varmasti liikaa itseämme tuoda näkyville. Kuljemme yhdessä eteenpäin, toisiamme täydentäen ja toimintaa kehittäen.
Maarit Kallio
ohjausryhmässä MTK:n edustajana