Tiedätkö sen tunteen, kun iltamyöhään hämärässä ilman valoja suunnistat paikkoihin hapuillen? Suunnistat itkevän lapsen luokse tai kumppanin kainaloon pitkän päivän jälkeen. Ehkä sammutat viimeiset valot eläinsuojassa ja tähtäät kotiinpäin. Se on sellaista hapuilua – hämärässä hapuilua. Tavoite tähtäimessä etenet hitusen jarrut päällä, sillä hämärässä aistit ovat kuin toisessa järjestyksessä. Tutut asiat ovat läsnä, mutta et näe niitä. Siitä seuraa pieni epävarmuus.

Koronaviruksen kanssa mennään eteenpäin hapuillen, vaikka valot ovat päällä ja perusaistit pelittävät. Keväästä viisastuneena osaamme arvailla, mitä voi olla odotettavissa. Muutoin täytyy tyytyä vain hapuilemaan vähän niin kuin hämärissä. Etenemään arvaamattomuudesta huolimatta, sietämään epävarmuutta. Olemaan viisaasti varovainen, sopivasti ennakoiva ja riittävästi suojaava itseä ja toisia kohtaan.

Kaikessa tässä on jotain tuttua maatalousyrittäjälle, joka työkseen seuraa, arvioi ja toimii ympäristössä, joka on osittain arvaamaton. Vierellä kulkee epävarmuus siitä, että salliiko sää, piisaako pouta, onnistuuko sato tai riittääkö raha.   Kotona kenties hapuillaan taikka kompastellaan lähisuhteissa. Epävarmuutta on senkin suhteen, että mitä pitäisi tehdä tilanteen korjaamiseksi.

Epävarmuuden kokemus on kuin jarru, joka pyrkii suojelemaan ihmistä kuvitellulta tai todelliselta uhkalta. Kyky tuntea epävarmuutta on eloonjäämisen kannalta välttämätön kokemus. Suin päin tilanteisiin syöksyminen voisi olla kohtalokasta. Epävarmana ennätät nähdä jotain sellaista, mitä muuten et näkisi. Suorituksia ja pärjäämistä korostavassa aikakaudessa ei aina ole selvää se, että todellisuudessa ihminen saa hapuilla valossakin, saa olla epävarma ja saa muuttaa mieltään.

Pitkään jatkuessaan hämärässä hapuilu voi alkaa väsyttää, jumiutua ja kutsua luokseen ikäviä ajatuksia tai tunteita. Ikävät tunteet kätkevät sisälleen vihjeitä siitä, minkälaista rakkautta ja elämää tarvitsen. Vaatii paljon kärsivällisyyttä ottaa kaikesta tästä selvää.  Lieneekö sattumaa vai poikkeuksellisen vuoden syytä, että monen ihmisen elämässä tai parisuhteessa pitkään jatkunut hapuilu on juuri nyt tullut näkyväksi.   Huomaan tämän suuressa yhteydenottojen määrässä vastaanotollani tänä syksynä.  Avun pyytäminen läheisiltä tai ulkopuolisilta on myönteinen merkki. Se on toimintayritys uuden suunnan löytämiseksi, jumiin jäämisen tai luovuttamisen sijasta.

Mitä sellaista sinä näet elämässäsi tänä vuonna, mitä et aiemmin nähnyt?

Mitkä asiat saavat sinut luottamaan hyvien asioiden olemassaoloon, jos vaikka et niitä juuri nyt näe?

Marjat alkavat olla säilössä, samoin viljat. Muuttolinnutkin lähtevät talvisijoilleen. Koronavirusta ei ihminen näytä vielä voivan säilöä, lähettää pois tai myydä myllylle.   Onko tämä ”uusi normaali”, selviää aikanaan. Toistaiseksi jätämme koronan metsään yhdeksi sellaiseksi linnuksi, joka ei ole muuttolintu.  Annetaan sen olla siellä ja tervehditään arvokkaasti. Lempeää hämäryyttä syksyysi!

Pirjo Latvanen

Psykologi, perhe- ja paripsykoterapeutti ja maatalon emäntä Akaasta

Maaseudun tukihenkilöt ovat juuri sinua varten, joka hapuilet hämärässä ja haluaisit jakaa ajatuksiasi jonkun luotettavan henkilön kanssa. Tukihenkilöt löydät osoitteesta www.tukihenkilo.fi -sivustolta – soittaa saa kelle vaan, mihin päin Suomea tahansa ja kynnys yhteydenotolle saa olla matala.